keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Liikaa intoa huonekalukaupoilla

Olen tässä viime päivinä tuuminut, että sisustaminen on aika vaikeaa. Minulla oli varma visio olohuoneen sohvasta, ja kun huuto.netissä tuli viehättävä yksilö vastaan, huudettava oli. Intoa ei hillinnyt edes se, että sohva myytiin paketissa kahden tuolin, lipaston ja pöydän kanssa. Oikeastaan kylkiäiset vain lisäsivät huutointoa, varsinkin kun kokonaisuus oli yhden ja saman puusepän laatutyötä ja huonekaluissa oli alkuperäinen maalikin vielä tallella.


No, kun kalusteet kannettiin pitkän ja sateisen hakumatkan jälkeen sisään, lopputulos ei näyttänytkään juuri lainkaan siltä mitä olin kuvitellut. Juuri vähän aikaa sitten eräs ihminen sanoi, että ”talo huutaa vastaan”, jos hän yrittää kotonaan käyttää vähänkään räikeämpiä värejä. Tässäkin tapauksessa alkoi tuntua, että talolla on sanansa sanottavana näiden huonekalujen osalta. Ei värin vaan tyylin, nimittäin pieni talomme ei ole mikään kartano vaan pikemminkin vaatimaton asumus, jossa on pienet huoneet. Mitä oikein ajattelin, kun hankin tänne siroja kukkakoristeisia krumeluureja? Vai onko tässä tunteessa kyse vain alkuoutoudesta?



Olohuoneen vanha sohva oli sekin taloon epäsopiva: huono istua eikä kovin kaunis katsella. Pidimme sitä kuitenkin paikallaan, jotta saisimme lisäaikaa Sen Oikean etsintään. Jostain syytä minulla on (näköjään) pakkomielle hankkia huonekalut vanhana, vaikka esimerkiksi sohva voisi kuulua niihin huonekaluihin, jotka olisi kätevää hankkia helppohoitoisina ja mukavina kaupasta. Kaupan sohvat vaan eivät oikein miellytä silmää ja tuntuvat usein persoonattomilta tai ovat vastaavasti liian kalliita, joten olen jo kuukausikaupalla juossut tämän visioni perässä.


Kaikeksi onneksi mies oli kanssani samoilla linjoilla. Ensin innostui huutokaupoista ja toisaalta näki olohuoneessa huonekalujen tultua saman kuin minäkin. Nyt aiomme laittaa kalustesetin uudestaan myyntiin. Ihastelen uusia kalusteita puolihaikeana vieläkin, mutta sydämen ääni siitä, että ne eivät kuulu meille, on ihastusta voimakkaampi. Jos kyse olisikin vain sohvasta, juttu olisi toinen, mutta emme raaskisi myydä vain muita huonekaluja, koska ne ovat samaa kokonaisuutta. Samalla mietin, että on oikeastaan tosi vaikeaa ostaa huonekalujen tapaisia esineitä nettihuutokaupoista, koska hyvästäkään kuvasta ei saa tarpeeksi tarkkaa mielikuvaa oston kohteesta, saati sitten pysty sen perusteella kuvittelemaan, miltä se näyttää kotona.


Kaikkein eniten olen pettynyt omaan hienoon visiooni. Yleensä vaistoni osuu aika hyvin oikeaan, jos jo ensi näkemältä innostun jostain. Olenkohan lukenut viime aikoina liikaa sisustuslehtiä, kun tatsini alkaa herpaantua. Sitä mukaa kun tulen tietoisemmaksi trendeistä alan kenties hukata omaa punaista lankaani? Mutta eipä tämä oikeastaan haittaa, minulla on nimittäin jo mielessä uusi visio sohvaksi (kunhan tämänhetkinen ensin menee kaupaksi). Toivottavasti tämä uusi visio on ei sekin haihdu savuna ilmaan.  

2 kommenttia: