perjantai 3. tammikuuta 2014

Kantapään kutomisen vaikeudesta

Tajusin juuri, miksi neulominen on niin mukavaa. Valmista tulee samaa tahtia kuin tekee, eikä ennen varsinaista tekemistä tarvitse hoitaa esivalmisteluja. Ompelukoneella olisi silläkin nopea surautella valmiiksi vaikka mitä, mutta kun pitää ensin silittää (ja pestä) kangas, leikata kaavat ja kankaankappaleet ja joskus vielä harsia. Eihän sellaista kestä, jos mieli vaatii välitöntä palkintoa jaksaakseen jatkaa puuhaa. Tästä syystä siis ompeluksistani tulee joskus vähän sinne päin ja neulomuksista yleensä ihan jees.


Lisäksi neulominen on vähän kuin meditoimista, kuin rukousnauhaa hiplailisi. En kylläkään ole koskaan pidellyt käsissäni rukousnauhaa, mutta voisin kuvitella sen sormeilun olevan luonteeltaan samanlaista nypläämistä. Neulomisessa on kuitenkin vielä sekin hyvä puoli, että samalla voi katsoa vaikka elokuvaa tai lukea kirjaa. Täydellistä ihmiselle, jolla on vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.


Neuloin pyhien aikana miehelle villasukat. Samoihin aikoihin lehdessä oli juttua mummoporukasta, joka kutoi ja myi villasukkia myyjäisissä. Yksi mummoista totesi myymiensä sukkien myyntimenekin salaisuudeksi (muistista siteeraten), että ”ehkä se kantapää on nykynuorille ylivoimainen”. Närkästyin vähän tästä kommentista, vaikka sitä ei varmasti pahalla ollut tarkoitettukaan. Epäilen, että itseni lisäksi on aika varmasti olemassa muitakin nuoremman polven ihmisiä, jotka kyllä osaavat neuloa kantapään. Vaikka tunnustankin, että katson puuhaan joskus ohjetta, jos edellisestä sukankudonnasta on kulunut aikaa. Mutta ennen kaikkea, mikä ihmeen kunnon ihmisyyden mitta kantapään kutominen on? Teki mieli mennä kysymään mummolta, että ei kai vain tietokoneen virustorjunnan asentaminen tai hotellin ja matkojen varaaminen netistä tunnu ylivoimaiselta, muutamia verrokkeja keksiäkseni. Mutta kuten sanottu, luin ehkä kommentin ihan toisin kuin mitä mummo sen alkujaan oli tarkoittanut ja pillastuin turhaan.

Tekemäni villasukat syntyivät seitsemästä veljeksestä ja väreiksi valikoituivat samat kuin tumpuissa. Kuvaa varten vetäisin sukat omiin jalkoihini, koska varsinainen malli ei ollut saapuvilla. Ehkä teen loppulangoista samanlaiset itselleni? 

8 kommenttia:

  1. Ei haittaa yhtään vaikken ole koskaan kantapäätä kutonutkaan:)
    Elossa oleva äitini (82) on aina tehnyt meille tillurit ja se on riittänyt.

    Ehkä osaisin ohjeen mukaan tehdä, mutta ei ole ollut tarvetta edes yrittää. Minä virkkaan ja äitini kutoo.

    VastaaPoista
  2. No minä allekirjoitan tuon mummon sanat täysin.....kahta samanlaista kantapäätä en onnistu millään tekemään...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se kantapää ei enää ole sellainen kansalaistaito kuin joskus ennen, kirppareiltakin saa niitä mummojen kutomia niin edullisesti...

      Poista
  3. Ja minä allekirjoitan kuulemani perusteella. Nuoretkin ihmiset yleensä ihastelee käsin neulottuja asustuksia, mutta moni sanoo juuri villasukan kantapään olevan se homma missä homma tyssää. Uskon myös vahvasti niin, että kyseinen nuori henkilö ei a) ole kiinnostunut käyttämään villasukkia b) omaa mummon, joka neuloo ne villasukat vaikka pyytämättäkin tai c) ei ole edes motivoitunut yrittämään sitä ohjeen lukemista. Syitä voi olla moniakin, mutta uskon, että jopa miehen älykkyysosamäärä riittäisi sukan neulomiseen, ei se ihmetiedettä ole ;)

    Itseni on ollut pakko opetella villasukan neulominen teininä, koska suvusta ei mummon laattua enää löytynyt ainuttakaan neulojaa ja villasukkia rakastin. Ei auttanut muu. Kenties olisin ensimmäiset sukat neulonut vasta, kun niiden valmistus jonkun luottosukulaiset toimesta olisi loppunut? Tiedä häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän minäkin oikeastaan tarkoitin, että ei se nyt niin ylivoimaisen vaikeaa ole. Mutta varmaan totta, että moni ei jaksa sitä opetella, ja miksi pitäisikään kun elämässä on muitakin kiireitä ja opeteltavia asioita. Nykytaloissa on yleensä myös lämpimämmät lattiat, joten villasukat ei ole aina niin tarpeelliset. Mulle opetti kantapään äiti, niin kuin monet muutkin käsityöjutut, ja kun on nuorena oppinut on tullut kutomiseen vähän sellainen himokin, ettei halua ostaa muiden tekemiä.

      Poista
  4. Minäkin osaan ohjeesta oman maun ja idean mukaan soveltamalla neuloa ihan koko sukan, mutta sitä kantapäätä kuitenkin aina laiskuudestani syytän. On vaan niin helppo aina sanoa, että se kantapää on niin hankala. Että siksi ei muka tule koskaan sukkia neulottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se on, että jos niitä ei kudo usein, välillä jo unohtaa miten kantapää tehdään vaikka olisi homman kerran oppinutkin. Toisaalta ajattelen, että kantapää tuo siihen pientä kivaa vaihtelua, kun muuten sukka on vaan melkein tasaista pötköä.

      Poista