maanantai 29. heinäkuuta 2013

Vauvan kesäpöksyt

Olen yrittänyt rajoittaa hempeitä vaatteita vauvallamme, koska niitä tulee tytölle kuitenkin ovista ja ikkunoista ja itse olen suoraviivaisemman tyylin ystävä. Nyt kun päätin taas pitkästä aikaa verestää ompelutaitojani vauvanvaatteiden merkeissä, lopputulos oli kuitenkin sanalla sanoen melko romanttinen.


Syytän sattumaa ja materiaaleja. Tai sitten mulla on menossa jokin latentti prinsessavaihe. Kukallisen kankaan ostin alkujaan omaa mekkoani varten, mutta kävi niin köpelösti, että etumuksen muotolaskosta silittäessäni kankaaseen jäi jälki. En myönnä itse mokanneeni, olenhan nyt sentään joskus aikaisemminkin silittänyt. 

En oikein keksinyt kankaalle uutta käyttötarkoitusta, kunnes vauvan pöksyt kaipasivat materiaalia. Lahkeiden reunapitsit löytyivät ompelulaatikosta, joten koristelukin tuli hoidettua kierrätysmenetelmällä. Housujen ohje on peräisin kirjasta Ompele kaunista lapselle ja oli tosi helppo toteuttaa tällaisen perusompelijankin taidoin.



Vauva hapuili ensin rimpsuja ihmeissään, mutta hyväksyi pökät kuitenkin nopeasti. Rämäpäätytön käytössä ne taidetaan kuitenkin säästää vain erikoistilaisuuksia varten, muuten ei jäisi mitään muisteltavaa näistä prinsessapöksyistä. 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Rosmariinia kräkkeriin

Ohhoh, kesä se vaan kulkee eteenpäin ilman että muistan melkein ollenkaan vierailla täällä virtuaalipuolella. Mutta kesällä on oikeastaan ihan riittämiin hyviä syitä viettää aikaa muualla kuin tietokoneella, joten ehkä pieni kesähiljaisuus ei ole niin vakavaa.


Syötyä sentään tulee, ja pari päivää sitten loin jopa uuden reseptin. Teen aina silloin tällöin raakakräkkereitä, ja pellavansiemenistä tehtynä toimitus on aivan älyttömän helppo. Pellavansiemenet muodostavat liotettuna liman, jonka avulla kräkkerit pysyvät koossa, vaikkei muuten taikinan mittasuhteiden kanssa olisi niin tarkkana.

Tällä kertaa käytin mausteeksi muun muassa tuoretta rosmariinia, ja se onkin näiden kräkkereiden hallitsevin maku. Myöhemmillä syöntikerroilla se ei enää pompannut esiin muiden makujen joukosta kovin voimakkaana, joten ehkä sitä tuli taikinaan ihan sopivasti.

Rosmariinikräkkerit

3 dl pellavansiemeniä + 5 dl vettä
2 dl auringonkukansiemeniä + vettä liotukseen
5 aurinkokuivattua tomaattia + vettä liotukseen
1 kesäkurpitsa
n. 2 rkl rosmariinisilppua
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Liota pellavansiemeniä vedessä yön yli. Siemenistä muodostuu paksu lima. Liota myös auringonkukansiemeniä, mutta heitä liotusvesi pois. Myös liottamattomia auringonkukansiemeniä voi käyttää, mutta liotus parantaa siementen sulavuutta. Liotin vielä aurinkokuivattuja tomaattejakin, koska käytin kuivattuja, mutta öljyyn säilötyt käyvät yhtä hyvin. Pilko tomaatit mahdollisimman pieniksi ja raasta kesäkurpitsa. Lisää kaikki ainekset pellavansiemenlimaan. 

Mikäli Energy-mausteseosta ei satu löytymään lähitienoilta, tilalla voi käyttää esimerkiksi paprikajauhetta, valkosipulijauhetta ja chiliä. Levitin taikinan melko paksuiksi levyiksi kuivuriin leivinpaperiarkkien päälle ja kuivattelin vuorokauden ympäri. Omassa kuivurissani pyöreitä levyjä tuli kolme. Valmiit kräkkerit maistuivat tosi hyvältä avokadon, tomaatin ja basilikan kanssa. 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Sipsit suoraan kasvimaalta

Pihalta on saanut ensimmäisiä lehtikaalin lehtiä, eikä ole kauaa tarvinnut miettiä, mihin niitä käyttäisi. Olen nimittäin suunnitellut jo vuoden verran lehtikaalisipsien tekemistä. Laitoin mukaan puolet mangoldin lehtiä, koska niitä pukkaa nyt kasvimaalta runsaasti ja ne sopivat tarkoitukseen yhtä hyvin.


Sipseistä tuli oudon koukuttavia. Vihannesmaisuus maistui hyvin mausteiden alta, mutta silti näitä popsiessa tuli vähän syntinen olo, vaikka tiesi syövänsä lähestulkoon pelkkää lehtivihreää. Voisin kuvitella, että vihersipsit olisivat hyvä tapa saada ruokavalioon lisää kasviksia, mikäli niitä ei muuten tule syötyä. Itse vetelin melkein koko satsin illan mittaan, vaikka tuoreena moisen vihannesmäärän kohdalla voisi jo tulla raja vastaan.

Vihersipsit

7 l kulhollinen lehtikaalin ja mangoldin lehtiä (mitattu väljästi ennen lehtiruotien poistamista)
2 rkl oliiviöljyä
1 tl juoksevaa hunajaa
1 tl limen mehua
½ tl ruususuolaa

Poista lehtiruodit ja revi lehtiä hieman pienemmiksi. Lisää öljy ja mausteet ja sekoita hyvin käsin. Kuivattele sipsejä kuivurissa, kunnes ne ovat rapeita. Omassa kuivurissani tähän meni reilussa 40 asteessa kymmenisen tuntia. Sipsejä voi tehdä uunissakin korkeammalla lämmöllä, mutta silloin ne eivät ole enää raw foodia. Seuraavaksi ajattelin kokeilla tehdä sipsejä punajuuren naateista, ja muutkin vastaavat lehdet käyvät tarkoitukseen. 

torstai 11. heinäkuuta 2013

Lehmät, lepo ja lukeminen

Kesäänhän kuuluvat reissut ympäri Suomen. Meidät kesä on tuonut jälleen kerran Pohjanmaalle. Ei ole hassumpaa viettää iltaa mökin terassilla ja lukea kerrankin ihan rauhassa, kun ei tarvitse tehdä kotitöitä. Perheen vauvaikäinen tuhisee sisällä mökissä, joten me aikuiset voimme kääriytyä vilttiin ja ihailla ilta-aurinkoa ja ohitse liplattavaa jokea. Vihdoinkin malttaa ihan vaan olla, kotona kun ei oikein osaa.





Lisämausteen viihtymiselle tuovat lehmät, jotka laiduntavat mökin ympärillä. On aika mahtavaa kuulla lehmän mölinää kesäyössä samalla kun joen ylle nousee usva ja kaste pisartelee ruohon märäksi. Ihminen tuijottaa uteliaana lehmää ja lehmä aidan takaa ihmistä, ja kumpikin voi vain arvailla, mitä toisen päässä liikkuu. 




Aamulla heräsin virkeänä melkein kellon ympäri nukkuneena, koska kerrankin olin malttanut mennä tarpeeksi ajoissa sänkyyn. Ihan hiukan kirveli jättää kaunis kesäilta yksikseen kaikessa kauneudessaan, mutta toivottavasti niitä tulee vielä jokunen lisää.  

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Lipstikkakeitto

Keväällä tuli hankittua lipstikantaimi, vaikkei ollut minkäänlaista tietoa sen käyttötarkoituksista. Taimi on lähtenyt kasvamaan komeasti, joten päätin, että sitä olisi varmaan jo syytä maistaa. Muistelin kuulleeni joskus varoituksia sen voimakkaasta mausta, joten ottaa varman päälle ja nakata lipstikkaa keittoon. Olin nimittäin kuullut vinkkinä, että lipstikkaa voisi käyttää liemikuution korvikkeena.


Keittelin lipstikan kaveriksi kevätsipulia ja mangoldia kasvimaalta, perunaa sekä viimevuotisia viimeisiä kurpitsasoseita pakkasesta. Kurpitsaa ei valmiissa keitossa oikeastaan huomannut, joten sen voi jättää poiskin. Kookosmaito toimii makujen pyöristäjänä eikä maistu enää keitossa varsinaisesti kookokselta.

Keitosta tuli muuten tosi pehmeän makuista, joten ihan turhaan vahvuudesta varoiteltiin! 

Lipstikkakeitto

1 kevätsipuli
öljyä
2 iso oksaa lipstikkaa eli n. 1 dl pilkottuna
1 l vettä
5 isoa vanhaa perunaa
reilu puska mangoldia
(vajaa pakastepussillinen kurpitsasosetta)
loraus kookosmaitoa
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan

Pilko sipulit ja kuullota ne miedolla lämmöllä öljyssä. Lisää pilkottu lipstikka ja vesi. Lisää joukkoon kuoritut ja pilkotut perunat sekä pilkottu mangoldi ja anna kiehua, kunnes perunat pehmenevät. Lisää vielä muut aineet, soseuta ja tarkista maku. 

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Apilan makua

Ojanpientareiden kukat ovat tällä hetkellä ehkä kauneimmillaan. Pihatien varressa rehottaa apilaa, joka tuoksuu huumaavasti aina käydessämme koiran kanssa aamulenkillä. Apilasta tulee mieleen lapsuus, jolloin nurmikolla paljain jaloin juostessa jalan alle sattui melko usein mehiläinen, ja sitten itkettiin.


Lapsena meillä oli tapana myös imeskellä valko-apilan kukkia, joista sai suuhun ihanaa mettä. Aloin miettiä, voisiko apilaa käyttää ravinnoksi vieläkin, ja pikaisen googletuksen jälkeen huomasin, etten olekaan ihan ainut asialla, vaikka tietoa niukasti löytyikin. Mutta syöväthän apilaa hevosetkin, joten ei kun kokeilemaan.



Ensin ajattelin panna apilaa smoothieen, mutta sen mieto maku ei ehkä erottuisi muiden aineiden alta, eikä pelkkä apilasmoothie kuulosta houkuttelevalta. 


Ratkaisu: apilavesi. Noin tunnin liottamisen jälkeen maku tarttuu veteen, ehkäpä muutama ravinnekin. Eipä tee pahaa sekään, että kesäisessä ruoka- tai kahvipöydässä apilavesikannu näyttää aika herttaiselta. Vaikka kuvasta voisi päätellä, että kannu on apilaa pullollaan, kourallinen riittää. Ne vain tuppaavat nousemaan veden pintaan. Tarjoile kylmänä!