torstai 7. marraskuuta 2013

Remonttiväsymys ja yllättävää kauneutta

Olen viimeaikoina potenut pientä sisustus- ja remonttiahdistusta, kun minkään toteuttamiseen ei tunnu olevan aikaa. Hyviä ideoita olisi vähintään omiksi tarpeiksi, mutta ne unohtuvat, koska aika kuluu rutiinien pyörittämiseen. Olen vielä luonteeltani ihminen, joka innostuu helposti, muttei jaksaisi odottaa, jollei projektia pääse toteuttamaan heti.



Ahdistus kumpuaa epäilemättä eteisen remontista, joka ei nyt sentään ihan seiso mutta aika hitaasti etenee kumminkin. Ei riittäisi kärsivällisyyttä pusertaa loppuun tätä urakkaa, vaan mieli halajaisi jo toteuttamaan uusia ideoita. Jos voisi vaan nopeasti sutia maalia ja tapetoida, mutta kun on ne tylsät pohjatyöt.



Olen lisäksi ollut kiukkuinen kaikille rumille esineille, joita kodissamme on. Voisi tietysti kuvitella, että niistä olisi helppo päästä eroon, mutta tilalle pitäisi saada jotain muuta. Hankintoihinkin, juuri sen oikean metsästämiseen, menee aikaa, eikä kaikkea ole vielä järkeä hankkiakaan, kun edes huonejärjestystä ei ole lyöty lukkoon. Taidan kyllä muutenkin olla ihminen, joka mieluummin vaihtelee esineiden ja huoneiden paikkaa aina tarpeen tullen sen sijaan että lukittautuisi ikuisiksi ajoiksi johonkin tiettyyn.



Kaiken huonotuulisuuden keskellä huomasin kuitenkin, että keittiössä on tapahtunut edistystä. Suurin syy on uusi pöytä, jota olemme nyt viikonlopun jälkeen pitäneet pidennettynä. En raaskisi kasata sitä takaisin pieneksi, koska tästä isommasta pöydästä tulee sellainen olo, että sen äärellä istuu usein yhtä aikaa paljon ystäviä. Pöytä sai viikonlopun myötä kaverikseen myös vanhoja mutta meille uusia tuoleja, jotka nyt tekevät iloista sekamelskaa pinnatuolien kanssa.



Varsinainen keittiö eli keittiönkaapit odottavat vielä kunnostusta, mutta moniin yksityiskohtiin olen tyytyväinen. Ja yksityiskohdistahan se kauneus oikeastaan lähtee, onneksi. 

6 kommenttia:

  1. Voi miten tunnistan itseni tuosta....täysillä mukana ja hups jos vain kauemmin kestää, nin innostus häviä...:)
    Yritä nyt vaan jaksaa ja olla kärsivällinen...kyllä se siitä...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tänään taas vähän usko palautui, kun saatiin tehtyä jotain konkreettista eteisen eteen. Parempi vaan olla muistelematta mitään ensimmäisiä kuvitelmia aikatauluista :)

      Poista
  2. Kauniita kuvia sinulla täällä blogissasi. Tuo seinäkello kyllä on oikea tähti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kello on meidänkin suosikki, se tosin toimii vetokoneistolla ja on siksi harvemmin ajassa, jätättääkin vielä. Mutta kaunis kuin karkki!

      Poista
  3. NIIIIIN tuttu tunne.. Onneksi noissa asioissa voi hyvällä omalla tunnolla todeta, että lopussa kiitos seisoo. Kun katsoo valmista jälkeä, voi olla tyytyväinen, että on käyttänyt aikaa ja kärsivällisyyttä ja lopputulos on siisti ja viimeistelty. Ei tarvi alkaa sitten myöhemmin korjailemaan.

    Tällä ei varsinaisesti tarvi remontoida, mutta aikaa ei tunnu riittävän kunnolla millekään sisustusideoille, kun aina on pyykinpesukone tyhjentämättä, kaupassa käymättä, huusholli imuroimatta tai veturinkuljettajat lakossa niin että työmatkaan menee 2 tuntia/suunta.. Ja lisäksi tuntuu, että pimeällä ei ajatus kulje samaan tahtiin, joten työpäivän jälkeen on niin paljon helpompi muuttua sohvaeläjäksi kuin maalipensselinheiluttajaksi.

    Nyt kylppärissä odottaa yksi rei'ietty sängynpohjalevy, projekti joka odottaa hiomista ja maalaamista ennen seinälle pääsyä. Tulossa on portaikkoon taideteos, akustiikkaelementti ja säilytysratkaisu, tässä järjestyksessä kaikki kolme asiaa samassa. Eli ei muuta kuin hiontahommiin niin kauan kuin on valoisaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäkin on yksi ongelma, että varsinkin talviaikaan tilaa noille isommille projekteille ei oikein ole, kun ulkonakaan ei tarkene. Elämä olisi kyllä pajon helpompaa jos palkkaisi siivoojan ja kokin ja vielä koiranhoitajan, mutta se olisikin jo aika erilaista elämää se...

      Poista