keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Granaattiomenapettymys ja ajatuksia sesongeista

Kaikki alkoi siitä, kun näin kaupassa punaposkisia granaattiomenia ja luin ohimennen jostain, että Perussa on granaattiomenien sesonki. 


Olen niin monta kertaa pettynyt täällä kotimaassa ostettuihin granaattiomeniin ja toisaalta maistanut tuolla maailman toisella puolen täydellistä granaattiomenaa, että en ole jaksanut Suomessa enää vaivautua. Miksi syödä jotain raakana poimittua ja viikkotolkulla varastossa maannutta, kun tietää miltä sen pitäisi oikeasti maistua. Sama koskee ainakin mangoja ja papaijoita, enkä oikein käsitäkään, miksi täällä arktisilla leveysasteillakin on tarjolla vuoden ympäri jotain, joka maistuu kelvolliselta korkeintaan pari viikkoa vuodesta. Itse ostaisin mieluummin harvemmin ja laatutavaraa.


Se punainen poski kuitenkin vähän houkutteli. Ajattelin, että voisin vielä antaa suomalaiselle marketille mahdollisuuden – jos kerran on sesonki ja kaikkea. Jännityksellä leikkasin omenan halki ja melkein kiljahdin riemusta, kun leikkuulaudalle valahti kirkkaanpunainen lammikko. Ainakaan tämä yksilö ei ollut niitä kuivankäppänöitä kavereita, vaan sentään mehukas. Taiteilin siemenet irti valkoisesta mallosta ja ihailin sen jälkeen keittiötä, joka näytti siltä kuin Viiltäjä-Jack olisi käynyt vierailulla.


Pieni pettymys se hedelmä sitten kuitenkin oli. Se, mikä mehukkuudessa voitettiin, hävittiin maussa. Kyseinen yksilö oli hiukan liiankin kirpeä, kun oikea maku olisi hapokkaan aromikas. Nautin granaattiomenani persimonien (jotka sivumennen sanoen täyttävät hedelmäkriteerini oikein hyvin, kunhan saavat seurakseen jotain hapanta tai muuten vahvaa makua) sekä pakastimesta otettujen vadelmien kanssa.


Kotimainen sesonkiruoka alkaa tuntua aina vaan entistä järkevämmältä. Sen verran kulinaristi olen kuitenkin, että aina joskus pitää tarkistaa, josko tällä kertaa kauppa ja rahtilaiva olisivat onnistuneet handlaamaan hedelmän kuljetusketjun oikein ja saamaan sen tuoreena kauppaan. 

4 kommenttia:

  1. Samanlaisia granaatti-fiiliksiä täälläkin. Sorrun ostamaan houkuttelevan punaisia pallukoita, jotka sitten usein jäävät jääkaapin koristeeksi, kun maku on tosiaankin aina pieni pettymys. Persimonien kanssa vielä vähäh odottelen, että tulisi kypsempiä eriä laareihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vieläkin toinen puolikas siitä granaattiomenasta jääkaapissa. Mies nalkuttaa, kun osasi nähdä miten tässä käy, ilmeisesti sama on toistunut ennekin :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tuo persimonin makeus on vähän kaksiteräinen miekka. Sellaisenaan mun mielestä ihan liian makeaa, mutta tällaisissa annoksissa toimii kyllä.

      Poista