sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mä ikkunoita maalailen

Viimeksi valitin, että eteisessä on alkanut syksyn tullen olla kylmä. Syynä on hitaaseen tahtiin edennyt remontti. Tai kylmä siinä oli viime talvenakin, mutta remontin edetessä asiaan olisi tarkoitus saada parannus. Ulkoeteisen ikkunat teeteään uusiksi puusepällä, ja nyt niitä on vihdoin päästy maalaamaan.


Päätimme maalata ikkunat itse, koska ammattilaisella teetettynä maalaushommasta tulisi turhan kallista – maksavathan ne itse ikkunatkin, ja sitä osaa urakasta ei meidän taidoilla voinut jättää ulkoistamatta. Silti en ihan osannut etukäteen kuvitella, kuinka paljon aikaa maalaamiseen lopulta kuluu. Jostain syntyi ajatus kahden päivän työstä (mistä, en minä vaan tiedä), mutta nyt kahden päivän jälkeen pokat ja karmit ovat saaneet päälleen vasta puunsuojakerroksen ja noin puolet pokista ensimmäisen kerroksen maalia.


Maalaaminenhan on sinänsä ihan mukavaa. Näkee kättensä jäljen, ja voi keskittyä vain yhteen asiaan, toisin kuin arkielämässä yleensä. Toisaalta siinä on myös huonot puolensa, kuten se, että näkee sen kättensä jäljen, joka mystisesti manifestoituu maalipinnalle valumina ja epätoivottuina siveltimenjälkinä. Yhteen asiaan keskittyminenkään ei enää tunnu mukavalta, kun maalaa tuntikausia puuduttavan samanlaisina toistuvia pokia niska jäykkänä maalauspöydän ylle kumartuneena. Onneksi puusepän verstaassa sentään on hyvät ja valoisat tilat maalaamiseen, toisin kuin täällä kotopuolessa, jossa viime kesänä esimerkiksi huolella lakattu sänky näytti autotallin hämärässä oikein hyvin onnistuneelta ja ulkona päivänvalossa laikukkaalta kuin kirjava kissa.


Ensimmäisen maalauspäivän jälkeen opimme sentään ottamaan mukaan kunnon eväät. Mikäs sen mukavampaa kuin syödä lounasta työn ääressä ja hörppiä teetä termoksesta. Innostuin eväiden syönnistä siinä määrin, että aloin harmitella, miksi mies oli jättänyt suklaalevyn kotiin ja puolitosissani ehdotella, että toinen meistä lähtisi välillä käymään kaupassa suklaaostoksilla. Pääsin suklaakauppaan vasta kotimatkalla, mutta hyvä niin, sillä siinä väsymyksessä sitä suklaata vasta tarvittiinkin.


Maalausurakkaan tuli nyt käytännön syistä muutaman päivän tauko, mutta vielä olisi edessä pohjamaalattavasti yli puolet ja sen jälkeen sama kierros uudestaan. Välissä vielä vähän valumien hiontaa. Kaikesta työmäärästä huolimatta olen kuitenkin aika iloinen, että vaikka ikkunat on muualla teetetty, niitä katsellessa voi aina nähdä myös hiukan jotain itse tehtyä. Lisäksi ikkunoihin etsittiin piharakennuksista käyttöön talon alkuperäisten, jo aiemmin käytöstä poistettujen ikkunoiden rautaisia hakoja, joten vaikka ikkunat ovat uutta tavaraa, niissä on mukana myös hitunen vanhaa. 

2 kommenttia:

  1. Kyllä olette aika suuren urakan ottaneet, mutta kun se on tehty, voitte olla aika tyytyväisiä itseenne ja kättenne jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella, mitä sitten on edessä jos joskus päädytään uusimaan koko talon ikkunat. Nyt eteisessä on kuitenkin vain neljä ikkunaa ja sekin tuntuu paljolta.

      Poista