torstai 31. lokakuuta 2013

Aamuvirkun touhuja

Heräsin jo neljäntenä aamuna kuudelta, tämähän alkaa jo muodostua tavaksi. Olenkin ollut vailla omaa aikaa, mutta tyhmempi juttu, että se tulee nyt otettua yöunista.




No, koska asioista kannattaa yrittää nähdä niiden positiiviset puolet, aamuvirkkuudesta oli paljon hyötyäkin, sillä ehdin viimeistellä ennen muun perheen heräämistä yhden työhomman ja tehdä sellaisia nettietsintöjä, joihin ei oikein muuten tahdo jäädä aikaa (sisustustavarat, antiikkihuonekalut huuto.netistä, kaikki ei-välttämätön mutta kiva tavara).




Lisäksi luikahdin heti auringon noustessa ulos valokuvaamaan. Uusi kamera poltteli sormissa, joten olihan sitä päästävä testaamaan. Lisäksi auringonnousu meidän pihassa on joka kerta aivan erilainen. Joskus hienon aamun nähdessäni ajattelen: njääh, enpä jaksa vaivautua, nämä maisemat on jo kuvattu. Kannattaisi, koska jotain uutta löytyy aina!

2 kommenttia:

  1. Minäkin nautin aamun hetkistä, ennen muiden heräämistä. Ihanaa silloin, kun herää virkeänä. Joku vanha sanontakin on: Aamu hetki kullan kallis.

    VastaaPoista
  2. Mäkin olen kyllä enemmän aamu- kuin iltaihminen, mutta en silloin, jos unista jää pari tuntia pois. Nykyään rauhallisia aamuja on kyllä niin harvoin, että ehkä ihan kivaa vaihtelua, että niitä välillä tulee vähän väkisinkin.

    VastaaPoista