torstai 15. elokuuta 2013

Sadonkorjuun aika

Näin kesän ja syksyn taitteessa on se harvinainen aika vuodesta, kun Suomessakin voi elää hetken aikaa melkein pelkästään oman kasvimaan antimilla. Meillä ei ole viljelyalaa niin paljon, että kokonaan ilman kauppareissuja selvittäisiin, mutta olen silti kiskonut maasta porkkanaa ja punajuurta ja kerännyt kesäkurpitsaa, pinaattia ja mangoldia sitä vauhtia, että kasviksia tulee syötyä suorastaan yli suositusten. Niin tulee kyllä muutoinkin, mutta nyt ne myös päätyvät pöytään harvinaisen tuoreina.


Tähän aikaan vuodesta tulee myös muisteltua erästä alkusyksyistä viikkoa joitakin vuosia sitten, jolloin siemen maallemuutosta alkoi itää mielessä ensimmäistä kertaa. Talomme oli vielä silloin vanhempieni omistuksessa, ja vietimme täällä miehen kanssa lomaa talonvahteina heidän ollessaan matkoilla. Koko viikon aikana emme käyneet kaupassa kertaakaan, vaan napostelimme puuvajan seinustalta kirsikkatomaatteja, poimimme kasvimaalta pinaattia ja ahmimme luumuja suoraan puusta. Siihen aikaan en edes tunnistanut kasvimaan pinaatteja ensimmäisellä katsomalla, koska kaupan ulkomaiseen rasiapinaattiin verrattuna valtava puska oli jotain ennennäkemätöntä.


Lämmitimme saunan joka ilta ja kävimme päiväsaikaan puolukoilla samalla kun maajussit pöristelivät läheisillä viljapelloilla puintihommissa. Kumpikaan meistä ei tainnut silloin sanoa, että haluaisi muuttaa maalle, mutta kun tilaisuus siihen myöhemmin tarjoutui, vastalauseet olivat enää vain näennäisiä.


Nykyäänkin suurimpia huveja ovat iltasella viinimarjapuskissa hiippailu ja kasvimaan kasteleminen. Silloin joitakin vuosia sitten tässä talossa ja paikassa parhaina pitämämme asiat ovat edelleen niitä parhaita. Juuri nyt mietin, voiko mikään tuoksua paremmalle kuin hetki sitten maasta vedetty multainen porkkana tai onko mehukkaampaa makua kuin itse kasvatettu ja ruuaksi laitettu punajuuri. Punajuuret ja porkkanat ovat päätyneet uunijuureksiksi, ja kesäkurpitsaa on tullut niin paljon, että sitä on laitettu vähän joka paikkaan.


Kohta tästä kaikesta tulee jo jatkumo. Mietin, mitä kylväisin ensi keväänä, mitkä kokeilut saavat jäädä. Kohta lehdet kellastuvat ja viimeisetkin omenat poimitaan puista. Sade hakkaa ikkunaan ja iltaisista puskahiippailuista tulee jotain, mitä odottaa seuraavalta kesältä. 

2 kommenttia:

  1. Hienon näköisiä juureksia! Ite odottelen josko nuo tomaatit muuttuis vihdoin ja viimein punaisiksi.hö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on tomaatit vielä melko kalpeita, ihan vaan ulkosalla kun kasvavat.

      Poista