tiistai 2. heinäkuuta 2013

Apilan makua

Ojanpientareiden kukat ovat tällä hetkellä ehkä kauneimmillaan. Pihatien varressa rehottaa apilaa, joka tuoksuu huumaavasti aina käydessämme koiran kanssa aamulenkillä. Apilasta tulee mieleen lapsuus, jolloin nurmikolla paljain jaloin juostessa jalan alle sattui melko usein mehiläinen, ja sitten itkettiin.


Lapsena meillä oli tapana myös imeskellä valko-apilan kukkia, joista sai suuhun ihanaa mettä. Aloin miettiä, voisiko apilaa käyttää ravinnoksi vieläkin, ja pikaisen googletuksen jälkeen huomasin, etten olekaan ihan ainut asialla, vaikka tietoa niukasti löytyikin. Mutta syöväthän apilaa hevosetkin, joten ei kun kokeilemaan.



Ensin ajattelin panna apilaa smoothieen, mutta sen mieto maku ei ehkä erottuisi muiden aineiden alta, eikä pelkkä apilasmoothie kuulosta houkuttelevalta. 


Ratkaisu: apilavesi. Noin tunnin liottamisen jälkeen maku tarttuu veteen, ehkäpä muutama ravinnekin. Eipä tee pahaa sekään, että kesäisessä ruoka- tai kahvipöydässä apilavesikannu näyttää aika herttaiselta. Vaikka kuvasta voisi päätellä, että kannu on apilaa pullollaan, kourallinen riittää. Ne vain tuppaavat nousemaan veden pintaan. Tarjoile kylmänä! 

6 kommenttia:

  1. mekin lapsena imeskeltiin mettä apilasta...voisihan sitä vieläkin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeiltua tuli, mutta ei se kyllä enää ihan samaa asiaa ajanut :)

      Poista
  2. Apilavesi onkin vallan hieno idea.Apilassa kun on hunajaa ja se antaa juomaan vähän makean maun ilman sokerin lisäystä.

    VastaaPoista
  3. Jopas jotain, tämä apilajuttu on minulle ihan uusi! Mielenkiintoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekaa kertaa tein minäkin tätä, enkä oikein tiedä mistä päähän pälkähti!

      Poista