sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kesän ensimmäinen sato

Olimme muutaman hellepäivän poissa kotoa, ja sillä aikaa alkoivat viljelylaatikot rehottaa. Niinpä tänään on päästy jo sadonkorjuuhommiin, nimittäin tilliä on niin paljon ja se on juuri nyt niin hyvää, että uusia perunoita saisi syödä aika paljon kyytipojaksi, jotta se kaikki kuluisi. Alun perin viljelin sitä juuri perunoiden takia, mutta taisi tulla tehtyä pieni virhearviointi määrän suhteen. En edes oikein keksi, mihin muuhun tilliä voisi käyttää, mutta korjasin kuitenkin ensimmäisen satsin jo talteen pakkaseen.




On unelmien täyttymys, että kaupassa voi jo kulkea salaatti- ja yrttihyllyjen ohi, koska kotona odottavat kymmenen kertaa tuoreemmat ja houkuttelevammat laarit. Ongelma on oikeastaan se, ettei ehdi syödä kaikkea mikä kasvaa. Aamu on mukava aloittaa tassuttelemalla suoraan pihalle vihersmoothieainesten keruuseen. 


Viime vuonna, joka oli ensimmäinen viljelykesäni avomaalla, olin yllättynyt, miten vähällä vaivalla sain viherpeukalo keskellä kämmentä kaiken kasvamaan. Samaa olen ihmetellyt tänäkin vuonna. Maallemuuton yksi parhaita seurauksia onkin ollut vihertävä salaattipöheikkö. Salaatteja tosin taisi taaskin tulla laitettua kasvamaan liikaa, koska niiden lisäksi pitäisi tehdä selvää myös muun muassa mangoldista, pinaatista ja punajuuren naateista.

2 kommenttia:

  1. Kasvun ihme on hieno tunne. Laatikkoviljelyn etuja on varmaan myös se, että kasvit pysyvät puhtaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, ja tuli kylvettyä esim. salaatit sen verran tiheään, ettei sinne pahemmin ole edes rikkaruohoja mukaan eksynyt.

      Poista