maanantai 6. toukokuuta 2013

Kuppimuistoja


Lapsuuden mummolavierailuilta on jäänyt mieleen, miten pöytään katettiin aina hienot kahvikupit. Ei puhettakaan, että kahvia olisi juotu mukeista. Vähän myöhemmin veljelläni oli tapana valittaa hienoihin kuppeihin mahtuvaa vähäistä kahvimäärää. Kupin koko kertookin epäilemättä yhteiskunnan elintasosta, nykyäänhän kahvi ei enää ole niin kallis ylellisyystavara, ettei sitä useimmilla olisi varaa juoda mukitolkulla.


Meilläkin muumimukit ovat kovassa käytössä, mutta aina joskus kaipaan kupin kilinää asettia vasten ja sitä hienostunutta tunnetta, että sormi ei edes kunnolla mahdu kupin korvan läpi. Kävinkin taas vähän kaivelemassa varastoja ja löysin nämä isoäidiltäni jääneet Arabian kupit, joiden veikkaisin olevan jostakin 50-luvun tienoilta. Harmaasta väristä tulee mieleen isoäidin tapa juoda kuumaa vettä maidon kanssa siinä missä muut joivat kahvia. Itsekään en kahvia juo, mutta kahvikupeistahan voi nauttia muutenkin.



Kaivoin kupit naftaliinista ja otan ne käyttöön tällä viikolla, kun meille on tulossa vieraita. 

6 kommenttia:

  1. Kyllä kupit ovat todellakin aina vähän fiinimmät, kuin mukit...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiden kanssa voi juoda pikkusormi pystyssä :)

      Poista
  2. Kyllä on kivat kupit. Mutta eiköhän se kuulu asiaan, että kuppiin mahtuu vain vähän kahvia, sillä saatuaan santsikupin voi hakea myös pöydässä olevia muita herkkuja lisää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tässähän on tämä santsausaspektikin!

      Poista
  3. Ja kylläpäs näyttävät tutuilta minunkin silmiini:)

    VastaaPoista