keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Raakaruokainnostus


Eilen postiluukusta kolahti hiljattain tilaamani Outi Rinteen Raakaruoka-aika!-keittokirja. Minulla on ollut tapana ottaa ruuanlaittoon inspiraatiota aika ajoin melko paljonkin raakaruokablogeista, eikä vähiten siksi, että tällaiseen maidottomaan ja gluteenittomaan kasvisruokavalioon raakaruoka sopii kuin nenä päähän. Viimeisimmän elämänmuutoksen eli vauvan jälkeen erikoisemmille ruokakuvioille ei ole kuitenkaan tuntunut jäävän aikaa tai energiaa, mistä syystä raakaruokainnostus on päässyt unohtumaan melkein kokonaan. Toki täällä surautellaan smuuteja ja ahmitaan salaattia ihan entiseen malliin, mutta ne tuppaavat valmistumaan aina samalla kaavalla ja vailla suuria innovaatioita.


Niinpä uusi ”keittokirja” tuli ehkä parhaaseen mahdolliseen saumaan. Keittiökameleontin reseptit on todettu hyviksi ennenkin, ja nyt keväällä luonnon ja kaupan vihannestiskien herätessä on raaka-aineissakin mistä valita. Itse en ole kovin hyvä keksimään uusia makuyhdistelmiä varsinkaan vähän vieraammassa raakaruokamaailmassa, vaan olen pikemminkin sitä tyyppiä, joka syö aina samaa ruokaa pari viikkoa putkeen ja vaihtaa sitten toiseen kyllästyttyään totaalisesti. Nyt on sitten keittiössä käden ulottuvilla opus, josta niitä ideoita voi poimia.

Ahmaisin kirjan tekstiosuudet heti tuoreeltaan ja bongasin jo monta hyvää reseptiä, joita pitää päästä kokeilemaan. Kirjassa on kätevästi väännetty rautalangasta valmistamisen menetelmät tuoreemmallekin raakakokille, mutta kuitenkin se sisältää myös monimutkaisempia ja haastavampia ohjeita. Reseptejä on paljon, mutta silti tilaa jää ihanille kuvillekin. Monet resepteistä vaativat vähän erikoisempine ainesosineen kauppareissua, kuten raakareseptit yleensäkin. Ilokseni huomasin kuitenkin juuri, että tänne maalaiskaupungin markettiinkin on viime aikoina ilmestynyt hämmästyttävän monia niistä erikoisemmista aineista, joita olen ennen ostanut kaupunkireissuilla ekokaupoista varastoon tai tilannut netistä.

Kirjan rakenne on sikäli erikoinen, että esimerkiksi jälkiruuat eivät löydy kaikki samasta osiosta, vaan reseptejä on lajiteltu muun muassa valmistusmenetelmien ja vuodenaikojen mukaan. Ihan perusteltu ja hyvä rakenne tämäkin, vaikka ensin olinkin vähän hukassa yrittäessäni nopeasti etsiä kirjasta sopivaa raakakakun reseptiä. Erityisplussan kirja saa kirjoittajan omista kokemuksista, vinkeistä ja rennosta asenteesta. Kirjan tyyli saa raakaruoan kuulostamaan kulinaristin valinnalta, ei miltään tiukkapipoiselta terveysfanatismilta, joka pakottaa luopumaan kaikesta hyvästä. Luulenpa, että tämä kirja ei päädy monen muun heräteostoksena hankitun kollegansa tavoin hyllyyn pölyttymään vaan kohta tässäkin keittiössä surisee blenderi taas ihan kunnolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti