torstai 7. maaliskuuta 2013

Lämmittelypenkki


Suhtaudun sanaan sisustaminen vähän varauksella. Siitä tulee mieleen trendien perässä juokseminen ja verhojen uusiminen pari kertaa vuodessa. Mutta jos sisustamisella tarkoitetaan itseä viehättävän (kirpputori)esineistön haalimista kotiin, siitä kyllä tykkään.


Eilinen kodinhankinta ei löytänyt tietään keittiöömme kirpputorilta vaan komerosta. Olin jo pitkään miettinyt, mihin asettaisi tämän ihanan penkin, joka on peräisin todennäköisesti lapsuudenkodistani. Isäkään ei enää muistanut tarkkaa alkuperää, mutta tutulta kuulemma näytti. Sille ei vain oikein ollut kodissamme paikkaa.


Mutta sitten keksin laittaa penkin leivinuunin eteen. Isä käy usein piipahtamassa ovensuussa työvaatteissaan ja sanoo, ettei halua tulla sisään sotkemaan paikkoja. Nyt hänellä on istumapaikka. Me muutkin voimme lämmitellä uunin edessä kylminä talviaamuina, kun lämpötila on päässyt yön aikana putoamaan ja talon lämpenemistä vasta odotellaan.


En oikein tiedä, pitäisikö penkki jossain vaiheessa maalata uudelleen vai antaa sen olla tällainen kolhuineen päivineen. Tavallaan kyllä tykkään tästä elämää nähneestä maalipinnasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti