maanantai 18. helmikuuta 2013

Puhtaat ruttuiset lakanat

Lapsena yksi arjen kohokohdista oli pujahtaminen puhtaiden mankeloitujen lakanoiden väliin. Kaapeissakin lakanat nököttivät siisteissä riveissä ja tiiviissä pinoissa.

Uudet lakanat ovat arjen ilo nykyäänkin, mutta enää vuosiin ne eivät ole olleet mankeloituja. Silittääkin lakanat voisi, mutten ole jaksanut. Olen alistunut nukkumaan ryppyisissä lakanoissa. Kaapissakin niitä säilytetään meillä epämääräisesti rullattuina.




Mutta nyt meillä on ollut mankeli lainassa kohta vuoden verran. Olen arasti tehnyt tuttavuutta sen kanssa koettaen päästä takaisin lapsuuden täydellisiin lakanatunnelmiin, mutta on osoittautunut, että en vain osaa. Lakanat eivät ole koskaan juuri sopivan kosteita suoristuakseen, ja kuitenkin niihin tulee liian helposti vekkejä. Ehkä tämä on yksi niistä asioista, jotka vain äiti osaa. Tai olenhan itsekin äiti, mutta tässä tapauksessa pitäisi olla äiti aivan eri vuosikymmeneltä.


Mankeli on joka tapauksessa uljas esine mutta valtavan kokonsakin puolesta jotakin, mitä moni nykyihminen ei haluaisi kotiinsa. Kuitenkin vähän mietityttää. Missä vaiheessa lakanoiden suoruudesta on tullut niin toisarvoinen asia, ettei mankelia enää tarvita?

2 kommenttia:

  1. Mankalut lakanat ovat parhautta <3 suihkepullolla vähän kosteutta kuivaan lakanaan ja pyörittämään :D minun mankelini on siis isoisoäitini vanha eli veivattavaa mallia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veivattavalla laitteella saattaisi multa jäädä mankeloinnit vieläkin vähäisemmiksi kuin nyt!

      Poista