keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Blogi lopettaa – uusi alkaa

Täällä blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina. Nyt voin paljastaa syynkin. Olen nimittäin päättänyt lopettaa tämän blogin päivittämisen ja perustaa uuden. Niinpä kaikki mahdollinen vapaa-aikani on joulukuussa ja vuodenvaihteessa mennyt uuden nettisivuni rakentamiseen.


Jos nyt rehellisiä ollaan, niin eipä täällä vanhassa blogissa kovin aktiivista ole viime kuukausina ollut. Lapsiperhe-elämän kiireet ovat olleet siihen yksi syy, mutta lisäksi minua alkoi jossain vaiheessa harmittaa, että blogini ei täyttänyt sille asettamiani vaatimuksia. Otti päähän, että olin tehnyt blogia hutaisten ja vasemmalla kädellä.

Nyt olen kuitenkin päättänyt ottaa blogin uudeksi prioriteetiksi, aloittaa alusta ja tehdä blogia kunnianhimoisemmin. Halusin ehdottomasti tällä kertaa blogille oman domainin, joten nyt oli kätevä tilaisuus vaihtaa myös blogin nimeä. Uudessa blogissa käsittelen aika paljon samoja aiheita kuin täällä vanhassa, mutta haluan vielä enemmän pureutua kysymykseen, miksi maalla on niin mahtavaa asua. Vanhat tutut ruoka-, puutarha- ja remonttiaiheet jatkuvat kuitenkin edelleen.


Vielä reilu kuukausi sitten (ennen kuin päätin yrittää tehdä verkkosivuni itse), olin aika kauhuissani hommasta ja vakuuttunut, että sivujen tekeminen olisi vaikeaa. Mutta se olikin suhteellisen helppoa tai ainakin mahdollista. Olen aika ylpeä aikaansaannoksestani, varsinkin kun sivut on kokonaan itse tehty. Tämä uusi vuosi saakin olla minulle polku kaikenlaisen uuden (ja joskus vähän pelottavankin) oppimiseen.

Käy kurkkaamassa uutta sivuani ja jos siltä tuntuu, jää seuraamaan. Se löytyy osoitteesta www.menolippumaalle.fi. Samalla vaihdan myös Instagram-tilini nimeä, joten jatkossa minut löytää sieltäkin nimellä menolippumaalle. Toivottavasti tavataan jatkossakin!


maanantai 21. marraskuuta 2016

Selviytymisvinkkejä vuoden pimeimpään aikaan

Jostain syystä kuvittelin, että tänä vuonna marraskuu ei pääsisi ottamaan minusta otettaan samoin kuin muutamana edellisenä vuonna. Tällä kertaa perheessä ei ole enää vauvaa, joka kiduttaisi koko perhettä valvottamalla, eikä tarvitse enää onneksi kärsiä raskauspahoinvoinnistakaan. Marraskuu ei ole myöskään ollut yhtä sateinen kuin pari vuotta sitten, jolloin surin kaikkialle tunkevaa kuraa.


Mutta voi pojat, ei se marraskuu ole näköjään helppoa nytkään. Pimeys tunkee luihin ja ytimiin asti, eikä mistään jaksa innostua samalla tavalla kuin normaalisti. Tai mikä nyt sitten on normaalia maassa, jossa puolet vuodesta vietetään pimeydessä, mutta tietänette mitä tarkoitan.

Jottei menisi synkistelyn puolelle, olen yrittänyt keksiä keinoja, joilla marraskuu tai ylipäänsä vuoden pimein aika tuntuisi helpommalta. Paras olisi tietysti hypätä lentokoneeseen ja palata vasta keväällä, mutta yleensä siihen ei ole mahdollisuutta. Mutta ehkä näistä muistakin keinoista jotain apua on. 


1. Ulkoilu ja liikunta
Hyödyllisintä kai olisi liikkua päivällä, kun on edes vähän valoisaa, mutta illalla pimeässä ulos lähteminen on sekin hyvä keino kaamosta vastaan. Yhtään ei tekisi mieli mennä pimeään tuulen ja sateen tuiverrettavaksi, mutta lähes poikkeuksetta olo on palatessa parempi kuin lähtiessä.

2. Ilon löytäminen pienistä asioista
Tänään päätin, että sen sijaan että märehdin sitä, mikä on huonosti, yritänkin keksiä asioita jotka ovat hyvin. Ja onhan niitäkin sentään: kaikki ovat juuri tällä hetkellä terveinä, lämmin sää mahdollistaa vielä mattimyöhäisen puutarhatouhuja ja kohta on joulu. Ei hassumpaa!


3. Aikaa jouluvalmisteluille
Jos joulun aloittaa jo aikaisin marraskuussa, ei tule niin kiire. Askartelimme tyttären kanssa joulukortteja, ja pipareitakin on jo leivottu. Joululaulut keskellä synkeintä marraskuuta ovat kuin lohdullinen lämmin huopa, johon voi kietoutua.


4. Netflix
Siinä missä kesällä kaikki aika kuluu pihalla, nyt marraskuussa on vihdoinkin syytä hyvällä omallatunnolla antautua illalla sohvan vietäväksi ja katsoa Netflixistä (tai telkkarista) sitä omaa suosikkisarjaa tai niitä kaikkia uusia tuttavuuksia, joita ei koskaan muulloin ole aikaa katsoa. Jos rehellisiä ollaan, katsoisin marraskuussa mieluiten aamusta iltaan Gilmoren tyttöjä, mutta sekin jo auttaa, että tietää illalla saavansa paeta toiseen maailmaan edes hetkeksi.

5. Armollisuus
Yritän antaa itselleni vapautuksen tunteesta, että ”pitäisi” tehdä jotain. On ihan ok joskus tuntea itsensä ameebaksi ja syödä vielä toinenkin (tai viides) pala suklaata. Eiköhän vimmainen puuhastelu ja uusien ideoiden tykitys ala taas siinä vaiheessa, kun kevätaurinko alkaa näyttää ensi säteitään.


Sekin on ollut helpottavaa tajuta, että itselläni marraskuun alakulo liittyy aika läheisesti pikkulapsivaiheeseen. Olisi paljon helpompaa, jos tosiaan saisi käyttää kaiken vapaa-aikansa itsensä huoltamiseen, eikä tarvitsisi aamusta iltaan kerätä levällään olevia leluja ja puoliksi käytettyjä vaatteita, jotta koti säilyisi edes jossain määrin ihmisasumuksen näköisenä. Lasten loputon energia tai aamuheräämiset kuudelta eivät myöskään auta asiaa silloin, kun itseltä ovat paristot aivan tyhjinä. Mutta pikkulapsivaiheessa on onneksi se hyvä puoli (ja toki haikeuskin), että vuoden päästä kaikki on jo aivan toisin kuin nyt. 

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Miksi lahjojen hankkiminen on niin vaikeaa?

Olen surkea ostamaan lahjoja. Omille lapsille lahjojen hankkiminen vielä onnistuu, koska mussukat ovat vielä niin pieniä, että lähes kaikki lahjat ilahduttavat. Vaikeita ovat kuitenkin oma mies, kaikki muut aikuiset sekä vähän isommat lapset ja teinit.



Niinpä koitan yleensä kuitata varsinkin miehen synttärit ja muut vastaavat juhlat tekemällä lahjan tilalle keittiössä jonkinlaisen yllätyksen. Nyt hiljattain isänpäivän turvauduin taas kokkimetodiin, koska en oikein muutenkaan tiedä, mitä muka ostaisin miehelleni isänpäivälahjaksi (eihän hän ole minun isäni).

Miehen lahja koostui siis aamupalasta, joka sisälsi hänen lempijuttujaan: kananmunia, vaaleaa leipää, hiukan parempaa juustoa, kasviksia, tuoremehua ja hedelmiä. Omaksi iloksi olin lisännyt pöytään vielä paputahnaa sekä Italiasta tuotua appelsiinimarmeladia.  


Tyttären synttäreillekin oli tarjottavien väkertäminen eräänlainen lahja hänelle (tietysti normaalin lahjan lisäksi). Jo kuukausia etukäteen selasimme tytön kanssa Pinterestiä ja etsimme inspiraatiota täydellistä kakkua varten. Lopulta tyttö valitsi prinsessalinnan, joka rakennettiin ensin kaverisynttäreille jäätelöstä ja seuraavana päivänä normaaliin täytekakkutyyliin. Jäätelökakku oli muuten loistava idea lapsille, ja samalla vältyin työläältä kahden eri täytekakun tekemiseltä.

Mikäköhän siinä sitten on, että lahjojen ostaminen on niin vaikeaa? Vaikka tietäisi lahjan saajan harrastukset ja kiinnostuksen kohteet, on tosi vaikeaa ostaa mitään ihmiselle, joka ei tarvitse uutta tavaraa – ja jos tarvitsee, tietää itse paremmin, minkälaista haluaa.



Onneksi omassa lapsuudenperheessäni on jo pitkään ollut vallalla käytäntö pitää lahjat vähänlaisina. Oma isukkini tyytyy isänpäivänä, synttärinä ja nimpparina suklaalevyyn ja lasten askartelemaan korttiin, eikä joululahjoistakaan tarvitse ottaa isompaa painetta. Kannatan itsekin ajatusta, että yhdessäolo ja syöminen ovat jo lahja sinänsä, ja sen päälle mahdollisesti tulevat tavarat bonusta.  

perjantai 21. lokakuuta 2016

5 vinkkiä onnistuneeseen lapsiperhelomaan

Palasimme juuri kahden viikon Italian-reissulta. Edellinen ulkomaanreissu tapahtui melko tasan vuosi sitten Espanjaan, joten nyt kun matkoja kaksilapsisena perheenä on takana jo kaksi, uskallan ehkä koota yhteen ajatuksiani lasten kanssa matkustamisesta. Tässä siis omat vinkkini siihen, miten lapsiperheloman kestää järjissään ja siitä jopa nauttii, vaikka mukana on täystuhoikäinen taapero ja vajaa nelivuotias. Matkan kohteena oli tällä kertaa Toscana ja kulkumuotona jälleen vuokra-auto, jolla matkasimme neljään eri majoituspaikkaan ja teimme niistä käsin päiväretkiä.


1. Unohda kiire ja tarkista oma asenteesi

Tämä on ehkä vinkeistä tärkein. Itselleni on ollut aika paljon opettelemista siinä, että lomapäivästä suuri osa menee lasten kanssa perustarpeiden tyydyttämiseen, kuten syömiseen, päiväuniin tai yleiseen säheltämiseen. Itse paahtaisin lomalla(kin) mielellään tukka putkella, mutta lasten kanssa olen yrittänyt ottaa ohjenuoraksi, että päivään mahtuu ehkä yksi suunniteltu kohde, ja kaikki muu on plussaa. Rennolla asenteella tulee lisäksi tehtyä aika hauskoja spontaanejakin juttuja, joita ei ehkä olisi osannut suunnitella. Oma asenne tarttuu myös lapsiin, joten jos olet itse kireä, lapsetkin kiukuttelevat.



2. Suunnittele ohjelmaa lapsillekin

Tällä lomalla otimme jo etukäteen päiväretkikohteissa selvää paikallisista leikkipuistoista, jotta jokaisessa päivässä olisi muutakin kuin uuvuttavaa kaupungilla kävelyä. Hyväksi havaittu konsepti oli kierrellä ensin kaupungilla, ostaa sitten lounaaksi eväitä ja mennä syömään niitä puistoon, jossa lapset saivat rauhassa kieppua leikkipuistovälineissä. Temmellyksen jälkeen kehitimme joskus hauskan mielikuvitustarinan aarteenetsinnästä, jonka avulla jälkikasvu saatiin jättämään leikkipuisto ja jatkamaan matkaa. Pikkukylien vanhat ovet, kellarinluukut ja kapeat kujat suorastaan ruokkivat mielikuvitusta tällaiseen, ja aarteenetsintäleikki päättyi esimerkiksi jäätelöön tai jonkun pienen matkamuiston ostamiseen lapsille. Leikin varjolla saimme nelivuotiaan jopa olemaan hiljaa paikallisessa kirkossa, kun keksimme olevamme siellä paossa noitia, jotka kuuntelivat korva tarkkana kirkon katolla.


3.  Älä unohda eväitä

Tilanne kuin tilanne selviää yleensä rusinoilla tai muulla pikkusyötävällä. Aina ei myöskään voi tarkkaan tietää milloin löytää hyvän lounaspaikan tai ruokakaupan. Tällä reissulla pääsi itse asiassa omatunto hiukan kolkuttamaan, kun pienempikin rouskutti vähän liian usein sokerisia keksejä tai muuta epäterveellistä isomman esimerkistä, mutta kokonaiskuvassa yhden lomareissun herkkukiintiön ylitäyttyminen ei taida haitata kovin paljoa, jos sillä saadaan sopu säilymään.


4. Järjestä vanhemmille omaa aikaa

Pari viikkoa kellon ympäri perheen kanssa voi joskus kiristää hermoja, varsinkin kun pienempi on vielä täysin vahdittava. Tilannetta helpottaa, jos vanhemmat pääsevät välillä vuorotellen yksin kävelylle tai käymään vaikka kahvilassa. Pienikin irtiotto lapsiperhematkustamisesta saa taas muistamaan reissut ennen lapsia ja nauttimaan ulkomaan ilmapiiristä eri tavalla kaikilla aisteilla, pienten lasten kanssa kun huomio on usein enemmän käytännön asioissa, kuten siinä, ettei kukaan jää auton alle.


5. Yritä säilyttää jonkinlainen päivärytmi lomallakin

Itse olemme ainakin näillä Italian- ja Espanjan-lomilla säilyttäneet päivärytmimme osittain Suomen ajassa, koska perheen pienimmäinen herää kuitenkin aamuisin Suomen aikataulun mukaan. Siksi on tuntunut järkevältä laittaa lapset nukkumaankin Suomen ajassa. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen.


Näillä eväillä Toscanan-reissumme oli suorastaan mahtava. Italiassa kävin nyt kolmatta kertaa, mutta tämä oli huomattavasti pidempi ja kattavampi kuin aiemmat reissut, joten tuntuu, että taisin ehkä hiukan hurahtaa. Ainakin matkakuume taas kasvoi entistä suuremmaksi, ja toivon myös, että pystyn arjessa säilyttämään hiukan Italian rentoudesta ja omasta stressittömästä asenteestani.


Oli muuten hauskaa verrata, minkälaista matkustaminen oli tällä kertaa vuoden takaiseen verrattuna: tuhat kertaa helpompaa! Lapset todellakin muuttuvat helpommiksi kasvaessaan, ja vaikka jonkun mielestä vauva voi olla helppoa matkaseuraa, koska sen voi kantaa minne vain, ainakin meidän perheessä tämä taaperovaihe on vauva-aikaa paljon helpompi. Sekin on yksi hauska asia lapsiperhematkailussa: matkat eivät ole koskaan samanlaisia, koska lasten ikä vaikuttaa tekemisiin ja mahdollisuuksiin niin ratkaisevasti.

Miten sinä handlaat matkat lasten kanssa ja pidät pikkuväen tyytyväisenä? 

perjantai 30. syyskuuta 2016

Ompeluharjoituksia tyttären kanssa

Syyskuu on suorastaan valunut sormien välistä. Olen säilönyt omenoita, käynyt jopa puolukassa ja korjannut muuta vuodenajan satoa. Kun omppuralli vihdoin saatiin valmiiksi, ei ole tehnyt mieli tehdä oikein mitään. 


Mutta jostain tuli kuitenkin innostus taas pitkästä aikaa ommella. Tai oikeastaan pakko oli paras muusa tälläkin kertaa, nimittäin olen jo pitkään suunitellut tekeväni tilkuista lastenhuoneeseen viirinauhaa, ja tyttären lähestyvä syntymäpäivä muodostui mielessäni eräänlaiseksi dead lineksi. Ehkä siksi, että viime vuonnakin kävin läpi samanlaisia ajatuskulkuja, mutten lopulta saanut aikaiseksi. Tai no, olihan meillä silloin pieni vauvakin perheessä ja minulla massiivinen univelka. 

Valmista ei ole tullut vieläkään (ehtii kyllä tulla ennen synttäriä), mutta mukavinta on tällä kertaa ollut se, että tytär on ollut ompeluseuranani. Valitsimme yhdessä kankaat, ja oman ompelemiseni lomassa olen opettanut tyttärelle neulan käyttöä, kankaiden leikkaamista ja nuppineuloilla pistämistä. Vajaa nelivuotiaan keskittymiskyky on tietysti rajallinen, joten aika nopeasti tavoitteellisemmat harjoitteet ovat muuttuneet vapaaksi leikiksi, jossa tyttö leikkaa kankaista isän, äidin, lapset, mamman ja pappan ja laittaa lapsia vuoroin nukkumaan, vuoroin rattasiiin ajelulle. Välillä pieneen ompelijaan iskee silppuamisvimma, ja sitten mamman palasia etsitään ympäri huonetta. Vähän väliä olen saanut hypätä ylös ompelukoneelta ja pujottaa lankaa uudestaan silmään, leikata apuna vaikeimmissa paikoissa ja etsiä kadonnutta neulaa. 


Välillä joudun myös muistuttamaan itselleni, että on ihan ok, jos lapsi leikkaa palasen kauniista isohkosta tilkusta hankalasti keskeltä. Nopeammin tulisi valmista ilman seuralaista, mutta lapsen kanssa kaikki on kyllä varmasti paljon hauskempaa. Luulen, että suunnilleen tällä tavalla opin itsekin ompelemaan, kun aikoinaan pyörin äitini jaloissa tilkkuineni ja leikkeineni. 

tiistai 30. elokuuta 2016

Mangoldia ja kurpitsaa

Olen tänä kesänä tehnyt taas erilaisia kokeiluja mangoldin kanssa. Tänä vuonna ne taas kasvavat, kun viime vuonna sato jäi ilmeisesti kylmän kesän takia olemattomaksi, ja senkin vähän söivät peurat. Nyt olen verkottanut istutukseni niin tarmokkaasti, että peurat saavat etsiä mussutettavansa muualta.


Toinen mielenkiintoinen raaka-aine on myskikuripitsa. Sehän on nyt kovasti pinnalla ruokamaailmassa, mutta itse en ollut koskaan aiemmin syönyt tai ainakaan ostanut myskikurpitsaa. Varmaan siksi, että useimpina syksyinä meillä on tullut omasta takaa jättikurpitsaa niin paljon, etten ole kokenut tarvetta ostaa kurpitsaa kaupasta.

Pilkoin myskikurpitsan paloiksi ja paahdoin sen uunissa. Tein siitä salaatin mangoldin, oman maan pensaspapujen, pähkinöiden ja siementen kera. Yritin käyttää kurpitsan omia siemeniä, mutta jostain syystä en saanut niistä ihan niin rapeita kuin olisin toivonut, tälläkään kertaa. Tekisi mieli käyttää siemenetkin hyväksi kurpitsasta, mutta jotenkin ne jäävät minulla aina vähän nahkeiksi.


Myskikurpitsa-mangoldisalaatti

1 myskikurpitsa
mangoldin lehtiä
tuoreita yrttejä
oliiviöljyä
vihreitä papuja, esim. pensaspapuja
savupaprikajauhetta
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi
cashew-pähkinöitä
kurpitsansiemeniä (kurpitsasta otettuja tai kaupan)

Kuori ja pilko kurpitsa ja poista sen siemenet. Pyörittele palat oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunissa 200 asteessa, kunnes ne saavat vähän väriä. Pese ja revi mangoldin lehdet ja asettele salaattikulhoon tai vatiin. Pilko valkosipulinkynsi ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää pannulle siemenet sekä savupaprikajauhetta. Kun kurpitsat ovat valmiit, asettele ne mangoldin lehtien päälle ja ripottele pinnalle siemenet. Lisää vielä cashew-pähkinät, pavut ja yrttejä sekä mausta oliiviöljyllä ja pippurilla. Tarjoile. 

lauantai 13. elokuuta 2016

Puutarhanhoito – kallista vai halpaa?

Meillä on uuden perennapenkin reunakiveys ollut jo aikapäivää valmis, ja hiljattain saatiin myös hankittua kuorma multaa. Sitä myöten päästiin myös istutuspuuhiin, ja ruohonleikkuuta hankaloittanut ruukkuarmeija nurmikolta on poissa. Ruukutin alkukesästä paitsi oman pihan rikkaruohottuneita perennoja, myös tästä lähikyliltä eräästä puutarhasta saamiani sekalaisia perennoja. Innostuin tästä perennareissusta niin, että aloin jopa pohdiskella vähän tarkemmin omaa puutarhafilosofiaani.

                                                       
Puutarhaanhan (ja kotiinkin) saisi kaikkea, jos vaan haluaisi maksaa. Itse olen kuitenkin innostunut tekemään kaunista siitä, mitä on. Aluksi esimerkiksi suunnittelin, että uuteen kukkapenkkiini tulisi lähinnä pastellinsävyisiä ja romanttisia kukkia, mutta jotenkin aina käy niin, että keltaisia kukkia vain tulee jostain. En mitenkään raaski heittää kompostiin esimerkiksi aivan hyviä kevätvuohenjuuren tai kultapallon taimia vain siksi, että ne ovat keltaisia, joten olen päättänyt antaa kaikkien kukkien kukkia puutarhassani. Vielä hetki sitten ajattelin siirtäväni niitä sitten myöhemmin jotenkin paremmin värien mukaan toisiin penkkeihin, mutta saapa nähdä. Minusta alkaa tuntua, että sekalainen ja monivärinen puutarha sopii minulle parhaiten.



Pienellä budjetilla tehty puutarha (tai koti) saattaakin olla kokoelma sitä, mitä on tullut vastaan. Kasvien metsästykseen ja keräilyyn liittyy kuitenkin vähän samanlaista viehätystä kuin kirppareilla kiertelyyn. Tulee hyvä mieli halvasta tai ilmaisesta löydöstä, mutta samalla tulee vastaan sellaisiakin kasvituttavuuksia, joita ei ehkä muuten olisi tullut harkinneeksi. Meille esimerkiksi tuli yllä mainitulta perennareissulta huiskunauhus, jota yritin koko kesän tunnistaa. Onneksi lopulta sainkin sen nimen selville, sillä kävi ilmi, että se leviää nopeasti ja kasvaa pensaaksi, enkä sitten lopulta laittanutkaan sitä kukkapenkkiin vaan muualle pihalle.


Toisaalta kasvien haaliminen sieltä täältä voi joskus vastata yllättävänkin hyvin tarpeeseen. Olin esimerkiksi juuri hiljattain haaveillut, että saisinpa puutarhaani jostakin rohtosuopayrttiä, ja hiukan myöhemmin totesin ruukkuviljelmien yhden tunnistamattoman taimen olevan juuri sitä.



Yksi hankala puoli kasvien vaihtamisessa naapurien kesken kuitenkin on. Nimittäin pitää olla aika tarkkana, ettei kenenkään puutarhasta leviä omille maille esimerkiksi lehtokotiloita tai vaikeita rikkaruohoja. Itse en ole kovin hanakasti jakanut kasvejani muille, koska meillä kasvaa vähän joka puolella vuohenputkea, ja siitä on vaikea, jollei mahdoton päästä eroon. Yksi vaihtoehto edulliseen puutarhanhoitoon onkin siemenestä kasvattaminen, jolloin epäpuhtauksia ei kasvin mukana tule. Siinä onkin minulle vielä yksi uusi harrastus, jota toivon mukaan pääsen jo nyt syksyllä kokeilemaan – siemenet on jo tilattuna!